perjantai 31. tammikuuta 2014
Justii kun toivoin ja rukoilin että
sen todellisen onnen löysin,
ja yhteisen sävelmän nuotit sävelsimme
suunnittelimme tulevasta
yhteisestä paratiisistamme
kaikesta kauniista
tapaamisestamme
olit poissa
niinkuin matto olisi vedetty jalkojeni alta
jäi vai hämmästys
mitä nyt, mikä tuli, miksi ??
et enää ollut se joksi sinua luulin
niin toivoin että otat uudelleen yhteyttä
luuri mykkänä ja ovella vain valoinen pihamaa
jossa ei askeleitasi, näy
turhaan odotin
vai odotinko
aika kuluu ja sua ei näy, eikä kuulu
missä meet, mitä teet
mustatko edes minua enää
muistatko mitä sunnittelimme
kaunista yhteista taivaltamme
sydämeeni jäi tyhjä aukko
ja vain sinä voit sen täyttää <3
-Arppa- 1.2.-14
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti