Odotin sinua, sinä pieni sykkivä sydän ihoni alla, kohdussa. Rakastin sinua, rakastin vaikka en sua nähnykkään mutta tunsin. Tunsin potkusi, joskus kipeänäkin. Sinä rakas oma vauvani kasvoit minussa. Omaa lihaa ja vertani. Voi kuinka odotin että kohta kohta saan sinut käsivarsilleni. Sinä elämäni rakkaus. Tulit, tulit itkien pää sinisenä. Kasvoit hellässä huolenpidossani. Et ruvennut puhumaan etkä kävelemään, silloin kun neuvolan täti sanoi. Et kulkenu "käyrillä". Sinulla oli oma aikasi, oma tahtisi kehittyä. Puolitoista vuotiaana vasta kävelit, viiden vuoden iässä vasta sanoit sanoit sen ihanan sanan *ÄITI* jota olin odottanut. Rakastan sinua, oma rakas lapseni <3 -Arppa-